Linda Heikinheimo / Blog / Ihmissuhteet / Rakas kiitollisuuspäiväkirja
Laskuvarjo tandem

Rakas kiitollisuuspäiväkirja

Pääsin tänään puhumaan ammatillisesta intohimostani ihmiselle, joka kuunteli minua. Tuo lause voisi olla tämänpäiväinen merkintä kiitollisuuspäiväkirjaani.

Kasvoin ympäristössä, jossa koin hyvin vähän aitoa kohtaamista. Oli vaikea jakaa innostusta kirjoihin, joita luin tai asioihin, joita halusin elämässäni saada aikaan. Varmasti ympärilläni oli ihmisiä, joista yksi yhdessä tai toinen toisessa asiassa olisivat ymmärtäneet minua, mutta syystä tai toisesta emme kohdanneet. Uskoin vahvasti olevani jonkinlainen yksinäinen susi, joka vain oli luonteeltaan yksinoloon sopiva. Muistan erittäin tarkkaan, miltä tuntui, kun hyppäsin tuntemattomaan ja putosin ihmisjoukkoon, jossa kohtaamisista ei ollut tulla loppua. Se oli syksy 2007. Aloitin filosofian opinnot Turun yliopistossa. Tuntui, että olin tullut kotiin.

Olin häkeltynyt valtavasta tunnereaktiostani. Aiempi erillisyyden kokemus näyttäytyi nyt hyvin erilaisena. Tunteeni oli niin voimakas, että se eli koko kehossani ja oli tulla itkuna ulos. Sain olla totta. Joku jakoi intohimoni ja pulputimme niistä yhdessä. Omituista oli lähinnä vieraiden ihmisten outo tuttuuden tunne. Olen luonut korvaamattomia ystävyyksiä ja rikastunut lukemattomista aidon kohtaamisen hetkistä.

Sittemmin olen saanut elää niin onnekasta elämää, että arjessani ei koskaan ole pitkää pätkää, jolloin tuntisin olevani toiveideni tai tunteideni kanssa yksin. Osaan arvostaa korkealle sitä, että aika ajoin elämääni astuu myös uusia ihmisiä, joiden kanssa jokin vain syttyy. Ei ole olennaista, jääkö joku asumaan vierelle tai mitä tapahtuu seuraavaksi. Tärkeää on se, että kohtaaminen tapahtuu. Aitojen kohtaamisten varassa on koko minuus, kaikki rakkaus, sisäinen kasvu ja draivi.

Laskuvarjo tandem

Saan mielettömät kiksit siitä, että pääsen jakamaan intohimoni toisen ihmisen kanssa. Tänään vain muutama minuutti kahden ihmissuhdetyöstä innostuneen kesken loi kohtaamisen tilan, josta sain voimaa koko loppuviikoksi. Ja joka innoitti kirjoittamaan kohtaamisesta.

Olen oppinut, että kohtaamisille voi luoda tilaa. Laput silmillä juostessa, toimesta ja tehtävästä toiseen hyppiessä on vaikea kohdata ketään, itseäänkään. Aidolle kuulluksi ja nähdyksi, todeksi tulemiselle täytyy opetella antamaan tilaa tapahtua. Ollaksemme totta meidän on oltava yhdessä läsnä, ei ainoastaan paikalla (toinen jalka ovensuusta ulkona). Oikeastaan loppu hoitaa itse itsensä. Vappu voi olla hyvä tilaisuus olla kiirehtimättä ohi ja antaa tilaisuus sille kaikkein tärkeimmälle.