Linda Heikinheimo / Blog / Ihmissuhteet / Verkkokumppanuutta ja sähköistä seksiä

Verkkokumppanuutta ja sähköistä seksiä

3 vinkkiä parempaan parisuhteeseen

Meillä on lääkärikeskeinen pikkulapsiarki. Ja pitkien työpäivien arki. Ja useiden työpaikkojen ja kahden gradukriisin arki, puhumattakaan remontoidaan-uutta-kotia-tässä-samalla -arjesta. Tägätään mukaan kaksi tapaturma-altista – tai muovikauluria rakastavaa – koiraa, uuden yrityksen perustaminen ja muutaman kerran vuodessa jonkin raajansa, yleensä työskentelykätensä, murtava kumppani (minä).

Kukaan ei varmaan odota, että meillä olisi paljon tilaa sille kaikelle höpö-höpölle, jossa piirretään Post It -lappuun sydämiä ja muuta siirappia. Tiedättehän: toivotetaan tsemppiä töihin, rakastellaan kiihkeästi kun osutaan samaan huoneeseen kahden kesken ja jaksetaan joka aamu vieläpä sanoa huomenta. Paljonko luulette, että meillä on aikaa parisuhteelle?

stockvault-love152285

Eipä juuri, vai mitä? Ja se on ihan ymmärrettävää, kun on niin kiirettä. Eletään sentään niitä ruuhkavuosia.

Ty-dyy. Rosvosektori. Oikea vastaus on: aikaa on rajallisesti, mutta kyllä sitä on. Ja tilaa rakkaudelle? Sitä on loputtomasti.

Me nimittäin veimme parisuhteemme verkkoon. Kaksi tietotyöläistä, joilla on hyvin pitkälti aikaa (ja jaksamista) ajatella tai sanoa jotakin kumppanilleen vain työaikana tietokoneen ääressä, tekevät sen tietokoneen ääressä.

Seuraavaksi kerron 3 asiaa, jotka tapahtuvat meillä kotona sillä seurauksella, että hoidamme parisuhdettamme verkossa (ja miksi sinunkin kannattaa aloittaa).

1. Huomenta kulta, miten menee?

Kotona: pienen lapsen kanssa valvominen verottaa välillä niin, että hyvät huomenet eivät tule aamulla silmäluomia auki venytellessä kenenkään suusta. Ensin kamppeet kasaan. Sitten ulos puristettava aurinkoenergia, joka riittää vain lapselle höpöttelyyn, tuhlataan juurikin lapseen. Lopuksi ovesta ulos. Aamun rutiinit juostaan tai seinätörmäillään läpi. Parisuhteen hoivaamisen konsepti on sellaisessa aivojen osassa, jota ei vielä ole kytketty päälle. Jossainhan ne energiansäästötalkoot on pakko pitää.

Nyt kumppani on vienyt lapsen hoitoon ja päässyt työpaikalle, saanut aamukahvin kouraan ja aloittanut työnteon. Sillä välin toinen on ulkoiluttanut koirat, keittänyt aamukahvit ja asettunut kotitoimistoon kasvotusten päivän to do-listan kanssa. Molemmat istuvat tahoillaan tietokoneen ääreen.

Verkossa: kun työpäivä on lähtemässä käyntiin, meillä käynnistyy myös Skype.

[08:07:29] Minä: Hallou
[08:07:34] Kumppani: Moi!
[08:07:40] Kumppani: Ja huomenta. Miten menee?
[08:07:44] Minä: Huomenta <3 Väsyttää. Ylläri-pylläri.
[08:07:52] Kumppani: X meni yllättävän hyvin hoitoon. Aluksi vähän itki, mutta kun hoitaja tarjosi piimälimppua niin itku katkesi heti!
[08:07:55] Kumppani: ja isä unohtui. Ei moikannut edes ku lähdin.
[08:07:59] Minä: Haha
[08:08:08] Minä: Hyvä! Hän on niin iso ja reipas 😀
[08:08:30] Kumppani: Olen ihan seis… pitäis aloittaa työt
[08:08:33] Kumppani: haen lisää kahvia
[08:08:40] Minä: Pari päivää niin sitten alkaa loma! <3
[08:07:50] Kumppani: Sen voimalla tässä mennään.

Se, mitä emme voi antaa toisillemme aamulla ennen töihin lähtöä, annamme heti kun siihen on mahdollisuus. Aamulla ei monesti vaan jaksa. Ei ehdi. Skype-huomenet eivät syö kallista työaikaa montaa minuuttia, mutta sisällöltään ne ovat korvaamattomia. Sanomme toisillemme huomenta, hymyilemme ja kerromme pikaviestein, mitä toistemme aamuun kuuluu.

stockvault-girl-using-touch-screen-phone143956

Hyvän parisuhdeaamun vieminen verkkoon on tarkoittanut meille sitä, että väkisin vääntäminen on loppunut. Kahden liian väsyneen ihmisen riitely aamulla on loppunut. Paine jutella aamulla mukavia on mennyt pois. Koska tiedämme, että Skype odottaa, ovesta ulos astuminen ei tarkoita, että tämän päivän tunnelmat oli sitten tässä ja hoovee.

Ajatus siitä, että meillä on yhteisymmärrys elämäntilanteesta, jossa ei nyt vaan kerta kaikkiaan ole parisuhteen päivänavauksia, on aika ikävä. En usko, että kiireeseen, oli se kuinka todellista tahansa, vetoaminen voi pitää parisuhteen hyvinvoivana. On valtavan tärkeää kysyä, mitä toiselle kuuluu. Se, että unohdetaan nämä ”turhuudet” kuten kumppanille juttelu kaiken muun viedessä ajan ja resurssit, alkaa nakertaa pohjaa siltä, miksi sitä kaikkea muuta itse asiassa tehdään.

Jos molemmat teistä tekevät töitä tietokoneella, avatkaa Messenger tai Skype tai mikä ikinä onkaan weapon of choicenne. Tai laittakaa tekstari perään, jos ette muistaneet toisianne ennen lähtöä. Tapoja on monta. Takuuvarmasti toimimaton vaihtoehto on ainoastaan se, että tapaa ei ole ollenkaan. Se, mitä tapahtuu aamulla, vaikuttaa ratkaisevasti koko loppupäivään.

Mail

2. Minä täällä hei, kuka sinä olet?

Kotona: niiden noin neljän kallisarvoisen tunnin aikana, jotka vietämme työpäivän jälkeen perheen kesken, tehdään paljon asioita yhdessä. Niin paljon, että parisuhteen, ja erityisesti sen kahden osapuolen erillisyyden, vahvistaminen jää vähälle. Perhejuttuihin voi vähän hukkua, etenkin väsyneenä.

Vaikka yleensä tuntuu siltä, että roolitus pelaa – jokainen osallistuu yhteiseen tekemiseen ja olemiseen omana itsenään – joskus oma minä alkaa liukua sivummalle. Itsen toteuttaminen näiden neljän tunnin aikana on altis kompromisseille, joita on väistämättä tehtävä. Monet ”Luin tänään yhden mielenkiintoisen…”, ”Hei, toi on vähän niin kuin se…”tai ”Ootko koskaan miettinyt (tähän joku tosi eksistentiaalifilosofinen ja/tai verbaalisesti nokkela loppulause)” tarttuvat kitalakeen. Missä minä olen? Missä parisuhde on?

stockvault-friends134496

Verkossa: pitkin työpäivää törmäämme kiinnostaviin artikkeleihin. Kahvitauolla selatusta Hesarista löytyy erittäin hauska Fingerpori-strippi. Muistamme päivän aikana asioita, joita toiselle piti sanoa, paikkoja, joihin menemistä oli tarkoitus ehdottaa. Ne jaetaan Facebookin yksityisviesteissä tai Skypessä.

Kun meitä naurattaa jokin, haluamme jakaa sen. Kun keksimme jotakin, haluamme kertoa siitä. Kun saamme ideoita, haluamme kuulla niistä palautetta. Toisiltamme, kumppaniltamme, rakkaaltamme. Tiedämme kivuliaan hyvin, että ne neljä tuntia työpäivän jälkeen just don’t cut it. Lähinnä leikkaa kiinni.

Arvostamme suhteessamme erillisyyden säilyttämistä. Sen vieminen verkkoon on tarkoittanut meille sitä, että kaikki on rauhallisempaa. Kummankaan ei tarvitse olla varpaillaan tai pinna kireänä ainakaan sen vuoksi, ettei saisi olla omana itsenään parisuhteessa. Sekä oma että kumppanin identiteetti pysyvät ehjinä ja vahvoina, kun niille on riittävästi tilaa. Yksi apukeino kahden minän säilymiseen on antaa humoristisen dialogin kukkia verkossa.

On kivaa saada kesken työpäivän kumppanilta linkki juttuun, jonka hän uskoo kiinnostavan tai naurattavan minua. Samoin voin itse kertoa itsestäni ja tunnelmistani kumppanille omin sanoin tai osuvalla meemillä. Molemmat saavat kokemuksen siitä, että olemme toisillemme enemmän kuin juoksevat asiat ja hoidettava arki. Toisen erityisyys on parhaimmillaan läsnä parisuhteen arjessa. Juhlapäivät eivät ole sitä varten, että kuunnellaan kumppania, kerrotaan itsestä ja muistetaan nauraa yhdessä. Sitä varten meillä on joka ikinen päivä.

Entäs ne koko perheen livetunnit? No, ne eletään aika hyvässä hengessä, kun kahden itsenäisen ihmisen välistä, rakkauteen ja tahtoon perustuvaa parisuhdetta, on rakennettu jo ennen jälleennäkemistä. Jos kumppani on stressissä surkean palaverin takia, se on tiedossa kyllin ajoissa. Verkkodialogi ehkäisee myös tehokkaasti räjähdyksiä, joita yksin taakkaansa kantavat työstään palaavat osapuolet voivat saada aikaan hankautuessaan toisiinsa. Myös napinat on helpompi ottaa vastaan: kotityökritiikki ei ole “kaikki mitä suustasi ikinä kuulen!”, vaan sulaa osaksi suurempaa, lempeämpää kokonaisuutta.

3. Sähköinen seksivau

Kotona: uhmaikäisen lapsen huuto ei ole varsinaisesti mikään rakennuspalikka arjen erotiikalle. Jos jotain, niin se kaataa palikkatornin. Voimavaroja jaetaan moneen suuntaan, eikä ympäristö aina edesauta flirttailua kumppanin kanssa.

Kun ilta on vietetty tehtäviä suorittaen, on aika paljon pyydetty, että olisi kuin nappia painamalla valmis seksiin. Ilta on mennyt vailla kahdenkeskistä aikaa, vailla seksuaalista latausta ja toisen saattaa huomata kunnolla vasta iltauutisten aikaan. Ehkä silloinkin kiinnostus kallistuu uutisotsikoiden puolelle: ”kun mä haluan nyt vaan rentoutua!”. Kumppani on sen verran etäällä, että kontaktin ottaminen tuntuu vaivalloiselta. Joten helou, YLE Areena.

Seksille useimmiten on aikaa, jos vain halua riittää. Ongelma onkin se, että halun herättäminen vaatii aikaa, olosuhteita ja vuorovaikutusta. Mistä näitä paukkuja sitten löytyy?

No kyllä vain! Kolmas kerta toden sanoo: netistä!

Verkossa: seksuaalinen halu tulee ja menee. Jos päivän aikana ajattelee kumppania ja intohimon hämärä ote alkaa tiukentua, voi olla tosi piristävää – molemmille – kertoa siitä kumppanille. Toiseen kohdistuva kaipaus ja koskettamisen halu ovat ihania asioita, jotka kannattaa kommunikoida. On tärkeää tietää olevansa haluttu. Harvemmin minusta on ikävä kuulla, että rakkaani haluaa juuri minua ja on kesken työpäivän kaivannut ihoani. Yhtä lailla on tärkeää saada ilmaista oma halunsa.

flirt

Verkossa meidän on ollut helppo purkaa omaa kaipuutamme ja kertoa toiselle, että hän on haluttava. Päivällä rakennettu seksuaalinen jännite kantaa usein iltaan asti. Kun lämmittely ja lemmenleikki on alkanut koneen ääressä pienillä viesteillä, kotona saattaa käydä juuri niin kuin tämän postauksen alussa haavekuviteltiin: käydään kiinni heti, kun päästään kahden kesken samaan huoneeseen.

Teerenpeli verkossa on auttanut meitä ylläpitämään aikaan ja suorituspaineeseen sitomatonta leikittelyä seksuaalisella halulla. Kiireen tuntu on poistunut. Meillä ei myöskään ole tunnetta siitä, että lihan himo pitäisi onnistua taikomaan tyhjästä, jotta parisuhteen seksuaalinen ulottuvuus tulisi hoidettua muiden velvollisuuksien tai tehtävien ohella. Jotta sitä olisi tarpeeksi.

Luotamme siihen, että halu on olemassa. Ei haittaa, jos illalla ei enää jaksa tai haluta, vaikka päivällä on sillä mielellä viestiteltykin. Hyvä olo tulee tiedosta, että meillä on kipinä ja sen muistamisesta, miksi haluamme toisiamme. On ihan fine sanoa illalla, että ei enää huvitakaan, jos on väsähtänyt. Tai jos nyt vaan ei enää huvita. Halu on herkkää: se voi syttyä helposti ja joskus simahtaa pienestäkin häiriötekijästä. Tärkeintä on tietää, tuntea ja osoittaa halua silloin, kun sitä on.

Kuten sanottu, halu tulee ja menee. Kun se ohitetaan ja jätetään kommunikoimatta, voi tunne unohtua itseltäkin. Kurjimmissa skenaarioissa kumppanit kokevat, että parisuhteesta puuttuu seksuaalinen halu, vaikka totuus olisi toinen. Että klik klik vaan. Parisuhteen seksuaalinen ulottuvuus on valtava voimavara. Parhaimmillaan se on myös elävä, tuntuva ja näkyvä asia kumppaneiden välillä.

Parisuhde ei säily kaapissa

Mikään ei korvaa sitä, että olemme kosketuksissa toistemme kanssa ja kohtaamme toistemme katseet. Arjen realiteetteja voi myös pyrkiä muuttamaan monella eri tavalla, jotta parisuhde ei hukkuisi niihin. Verkkokumppanuus on kuitenkin tehokas apukeino hektiseen elämään, jossa vuorovaikutukselle halutaan lisää tilaa. Meillä parisuhteen vieminen verkkoon on toiminut näissä kolmessa asiassa erinomaisena apuna.

Vaikka virtuaalihali ei ole sama asia kuin kumppanin iho, se on paljon enemmän kuin vetoaminen elämäntilanteeseen: ”meillä on nyt niin kiireistä, että ei vaan ehditä eikä jakseta jutella-halata-kysellä-lemmiskellä-parisuhteilla”. Hyvää parisuhdetta ei voi vain laittaa kaappiin odottamaan, kunnes ruuhkavuodet ovat ohi. Se täytyy elää todeksi. Mitä sitten, jos välillä pitää vähän soveltaa?

Parisuhde saa muuttua olosuhteiden mukana, mutta sen syrjään laittaminen ei saisi olla edes vaihtoehto. Hätä keinot keksii, rakkaus löytää tien, konstit on monet ja niin edelleen. Aloita verkkokumppanuus linkkaamalla tämä blogiposti kumppanillesi. Katsokaa, mitä siitä syntyy!

Katso myös:

Luettavaa ja parisuhdetapahtumia http://www.katajary.fi/suhteen-hyvinvointiin

Parisuhdepeli netissä http://www.samarakas.fi/